sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Nansoa ja vanhaa roosaa

Minulle syksyn 2008 ehdoton väri on vanha roosa (tai tumma marjapuuro) - parhaimmillaan väri on yhdistettynä mustaan tai harmaaseen. Uudistin äitini useita vuosia sitten minulle ompeleman vanhan roosan värisen villakangasmekkoni vähän särmikkäämmäksi, jotta sitä tulisi käytettyä - olisi nimittäin sääli heittää pois hyvälaatuinen, lämmin ja ihanan värinen mekko pelkästään kyllästymisen takia.

Ompelin mekkoon IvanaHelsingin tilkusta leikkaamani kärpäspainokuvion. Paitsi itse hyönteiskuvio myös siksakommel ja rosoinen reuna tuovat mukavasti kontrastia pehmeälle ja tyttömäisen romanttisen väriselle kankaalle. Kas näin:






(Mekko olisi varmaan vaatinut hieman prässäämistä ainakin kuvista päätellen!) Suunnilleen samanväristä trikookangasta löysin viimeisimmästä Eurokankaan Nanson kankaiden alennusmyynnistä (6€/m). Ostin kangasta reilusti, ja sitä on vielä jäljellä, mutta ehdin ommella siitä jo tällaisen kahdesta kappaleesta kurottavan 80-luvun henkisen lepakkohihallisen mekon:





Mekon ainoat saumat ovat yläkappaleen sivusaumat ja helmassa keskitakasauma. Olka- tai kädentiesaumojakaan ei tarvittu, vaan leikkasin hihat ja etu- ja takakappaleen yhdeksi kappaleeksi. Vyötäröllä on tummanharmaa resori. Mekko ei näytä istuvan kuvissa parhaalla mahdollisella tavalla, mikä johtunee lönköttävästä seisonta-asennosta. Käytössä se näyttää mielestäni oikein hyvältä: kangas laskeutuu loistavasti sekä helmassa että hihoissa. Käytössä mekko on oikein mukava, kuten myös seuraavien kuvien Nanson mallikappalemyynnistä neljälläkympillä (-50%) löytämäni Lempivaate-malliston lycramekko:





Kankaan kuosista ei saa selvää salamavalottomista kuvista, joten otin kuviosta kuvan salamavalolla. Ornamenttimainen kuvio on glitterillä tehostettua harmaata, mekon pohjaväri on tummanharmaa. Mekko laskeutuu ihasti, ja helma on ihanan hulmuavan väljä. Suosin nykyään Nanson trikoovaatteita ja -kankaita, koska en ole löytänyt mistään muualta parempilaatuisia puuvillaelastaani- ja lycrasekoitekankaita; jopa Marimekolla trikoo lörpähtää ensimmäisessä tai toisessa pesussa. Nansolla trikoomekot kestävät ihmeen hyvin jopa konepesun ja linkouksen.

tiistai 23. syyskuuta 2008

Tein mekosta (ks. edellinen merkintä) ylijääneestä Tiira-kankaasta pussukan uudelle iPodilleni (80GB!). Kuulokkeen johto tulee kätevästi ulos napinläpipaininjalalla ommellusta reiästä, ja nauha on solmittava, jotta sen pituutta pystyy säätelemään ja sitomaan sen joko lantiolle vyöksi tai kaulaan tai olan yli. Pussukassa on vuori ja etuläpässä pitsi. Huomasin käytössä kaiken lisäksi, että esim. volyymia pystyy säätämään oikein hyvin myös kankaan läpi - soitinta ei tarvitse ottaa siis välttämättä pois pussukasta.



sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Onpas taas vierähtänyt pitkä tovi edellisestä päivityksestä! Kesällä tein töitä kiireeseen saakka, enkä yksinkertaisesti löytänyt aikaa päivittämiselle ja vielä vähemmän vaivalloiselle itselaukaisijan kanssa leikkimiselle. Nyt viimeinkin ehdin kuvata ja postittaa muutamia viime viikkojen aikana valmistuneita ompeluksiani: Tiira-mekko, numerohame ja talviviitta.

1. Tiira-mekko

Ompelin mekon IvanaHelsingin Tiira-kankaasta, jota ostin kevään outlet-myynneistä. Mekko on ommeltu kolmesta etukappaleesta ja kahdesta takakappaleesta, joten se oli melko helppoa saada istumaan hyvin. Hihat ovat puolipitkät, ja kauluksen reunassa on ruskeaa vinonauhaa samoin kuin vyössä. Kauluksen lintu on kiinni perinteisesti hakaneulalla, jotta sen saa irti pesua varten. Keskitakasaumassa on vetoketju ja ylhäällä lisäksi nappi rusettineen.











































2. Numerohame

Löysin erään pienen käpyläläisen kangaskaupan kellarivarastosta metrin eurohinnalla tällaista ihanaa 90-luvun värikästä puuvillasekoitekangasta, jota ostinkin sitten koko pakan. Olen tehnyt kankaasta kaksi kellohametta, toisen kaarokkeella ja toisen resorivyötäröllä. Tällainen tuli kaarrokehameesta:























































































Huomaattehan myös Janita-saappaat, jotka löysin Fidalta. Juuri sopivat, kerrankin sopivan kokoiset ja vieläpä mukavat kävellä!













































3. Talviviitta

Löysin elokuun Burdasta aivan täydellisen villakangasviitan kaavan, jollaista olen jo pari vuotta etsinyt. Burdan malli on tällainen (katso www.burdafashion.com):












































Tein viitan jokseenkin ohjeen mukaan - olka- ja selkätampit jätin tosin pois ja ompelin mustat napit metallisten sijaan. Päällitikkauksia en myöskään ommellut muualle kuin kädenteihin. Tarvitsin jonkin verran äidin apua, prässäysjutuissa ja villakankaalle sopivien ompeleiden ja pistonpituuksien valinnassa sekä jossain ohjeiden kinkkisyyksissä, mutta muuten pärjäsin mielestäni varsin hyvin. Viimeksi olen ommellut villakankaasta takin tai ylipäätään mitään vuosia sitten, joten oli varsin kivaa ja hyödyllistä palauttaa tiedot ja taidot mieleensä ja käsiinsä.

Viittaa tehdessäni opin ennen muuta villakankaisen vaatteen avainohjeet: 1) ompelella suurella pistonpituudella, jotteivät saumat veny 2) prässää kaikki saumat ja päärmeet kostean harson läpi huolellisesti, jotta vaate istuu, ja 3) älä säästele (liima)tukikankaan käyttöä. Prässäsin etukeskikappaleen aluksi liian kuumalla lämpötilalla ja onnistuin painamaan vatsan kohdalle parikin silitysraudanpohjan kuvaa. Onneksi sain painaumat pois harjaamalla. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Viitta on ihanan lämmin ja pehmeä, ja se sopii loistavasti loppusyksyn ja alkutalven kalseisiin mutta ei vielä kylmiin päiviin. Viittaa voi käyttää sekä hameen että housujen kanssa, ja se on myös helppo pukea.

























































































































































sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Textile Fresh

Äidin vihjeestä ostin Lidlistä tällaista tekstiilisuihketta (3€), joka tuoksuu yllättävän hyvältä ja tuntuu oikeasti raikastavan vaatteet. Suihke on paljon parempaa kuin joskus kokeileman Febreze, joka haisi pahemmalta kuin itse hiki tai kirpputorihaju. Lidlin suihke toimii parhaimmin suihkutettuna ennen koneessa pesua tai tuuletettaessa vaatteita, joita ei voi pestä vedellä.


P. S. Olen löytänyt kaksi varsin sykähdyttävää second hand- ja ompeluaiheista sivustoa. Käykää katsomassa ja www.burdastyles.com ja http://www.outsapop.com!

Kesäkuun uutuuksia, osa 2


9. Lempineuletakki




En ole koskaan omistanut näin ihanaa villatakkia! Löysin tuon Kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla (normaali hinta neljä euroa) – takki on lähes täyttä villaa ja osaksi mohairia ja angoraa ja kuin käyttämätön, ja sen malli on aivan ihastuttava (katsokaa nappikiinnitystä [kahden napin kaksirivinen napitus alhaalla] ja hihoja!). Ompelin käsin helmaan vielä IvanaHelsingin kangaspalasta leikkaamiani lintuja, jotka tekivät nutusta entistä mieluisamman. Linnut voi purkaa helposti myös pois tai vaihtaa joihinkin muihin koristeisiin, jos ne alkavat kyllästyttää.



10. Amispaita, turkkilaisen melko rikkaan miehen kengät ja kultainen rusetti




Alun perin olkatoppauksellisen paidan löysin Kierrätyskeskuksesta muistaakseni 50 sentillä tai eurolla (Amis-merkkinen – merkissä on tavoiteltu varmaan jotain italialaista tyyliä tajuamatta sanan toista merkitystä, heh). Siinä on samanlaiset napit niskassa kuin valkoisessa paidassa edessä (valkoinenkin taitaa olla muuten Amis). Rusetin ostin UFF:lta, samoin nuo varsinaiset löydökkäät: aidot turkkilaiset kengät! Kengät ovat tietääkseni miesten, mutta ne ovat juuri sopivat ja sirot. Luulin kenkiä ensin kaukoitäläisiksi, mutta katsoin sitten niiden alkuperän äidin kenkäkirjasta, jossa oli juuri samanlaisista kuva ja pieni kuvaus, jossa sanottiin, että tuollaisia kenkiä oli jo 1100-luvulla ja että sisäänpäin taitetun kärjen pituus kertoi sen, kuinka rikas kenkien omistaja oli (minun parini kuuluisi ehkä keskituloiselle, luulen). Nuo ovat koristeellisimmat kenkäni ikinä, ehkä hienoimmat ja katu-uskottavimmatkin. Ja ne ovat yllättävän mukavat jalassa, vaikka ne ovat täysin käyttämättömät. Osta kaksi, maksa yksi -edun takia maksoin kengistä vaivaiset kuusi euroa. Kengät sopivat parhaiten mustien vaatteiden kanssa, ja kultainen rusetti kruunaa kokonaisuuden.



11. Ilmainen paitapusero




Valkoisen paidan mustilla raidoilla K lahjoitti minulle, kun oli käynyt Kierrätyskeskuksessa ilmaisosastolla löytöjä tekemässä – paita oli hänelle liian iso. Paidassa on vielä yksi tahra selässä – toivottavasti saan sen tahrasaippualla pois – ja hihansuutkin ovat vähän köykäiset, kun edellinen omistaja oli leikannut nähtävästi hihansuukaitaleet irti, minkä takia hihansuupäärmeistä oli vaikeaa saada siistit. Tykkään kuitenkin erityisesti kauluksen röyhelöistä ja puseron mallista yleensäkin. Parhaiten pusero sopii mustan hameen tai tiukkojen korkeavyötäröisten farkkujen kanssa (olen muuten iloinen, kun korkea vyötärö on suosittu/-tumpi taas!).



12. Keltaruskea timanttipaita




Tämäkin IvanaHelsingin timanttikangasta – kahden kangaspalan saumakohtaan ompelin pitsinauhaa (joka näyttää lähikuvassa olevan vinoon ommeltu mutta ei ole). Paita on ommeltu kahdesta kappaleesta – hihoja ei ole siis kiinnitetty erikseen. Kiinakengät ovat H&M:stä (4,90€). Ne ovat kestävän tuntuiset mutta aika pienet kärjestä (leveyssuunnasta) – sattuu jalkoihin! Pituussuunnassa ne taas vähän lonksuvat jaloissa. Toivottavasti ne venyvät leveydestä.



13. Kultaiset kengät ja lakerikengät.




Kultaiset ballerinat ovat yli vuoden vanhat, ostetut Sokoksen 3+1-päiviltä. Ne eivät pysyneet jalassa, joten kiinnitin niihin ompelemalla kultaisesta kankaasta ompelemistani nauhoista nilkkaremmit. Nyt ne ovat lempitossuni, ja jos ne kuluvat puhki ukkovarpaan kohdalta niin kuin vähän näyttää, aion ommella varvaskohtaankin jonkin pienen kultaisen koristeen. Pomarfinnin lakerit löysin UFF:lta – ne ovat hieman pienet, mutta niiden ainakin uskoisi venyvän, ovathan ne enimmäkseen nahkaa.



14. Laukkuja ja kasseja




Kierrätyskeskuksen mustaan kangaskassiin kiinnitin kuumaliimalla saman paikan ilmaisosastolta löytämäni Fredin Maan valitus -levyn (!) ja keskelle vielä väreihin sopivaa silkkinauhaa. Kannattaa kokeilla, jos haluaa uudistaa nurkissa pyöriviä kangaskassejaan – ainakin minulla niitä on kertynyt kymmeniä. Vanhoja LP-levyjä saa lähes kaikilta kirpputoreilta halvalla.

Marimekon sinisen laukun äiti löysi parilla eurolla jostain kirpputorilta, värjäsi kuluneen värin pesukoneessa uudelleen ja antoi minulle. :) Ruskean perusolkalaukun sain senkin äidiltä aivan uutena – äiti tilasi Viherpihan minulle (minulla ei ole edes parveketta, vain yksi huonekasvi) sai laukun tilaajalahjaksi, ja minä vien postissa tulevat lehdet hänelle. Kätevää varsin. (Molemmat laukut ovat kuvassa aika pölyisiä.)

Turkoosinsinisen laukun löysin Valtterista kahdella eurolla ja valkoisen samalla hinnalla Kierrätyskeskuksesta. Valkoiseen kiinnitin tuollaisen heijastinmerkin – IvanaHelsingin sekin (ostin jo toisen samanlaisen, kun ensimmäiseni teksti kului kokonaan pois). Löysin Valtterista samalta myyjältä myös kaksi muuta laukkua, valkoisen ja punaisen, mutta valkoinen on suloisuudestaan huolimatta jo nyt melkein rikki ja punaistakin pitäisi vähän korjata, jotta sitä voisi alkaa käyttää.