keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Vekeistä kelloon



Löysin viime viikolla UFF:n yhden euron päiviltä kuosiltaan ja malliltaan varsin kauniin vekkimekon, joka kaipasi vain hieman kaventamista vyötärön kohdalta. Materiaali on sähköistävää ja hiostavaa polyesteria, mikä sai minut epäröimään ostopäätöstä hetkisen. Lopulta kuitenkin päädyin jonottamaan mekkosen takia pitkähkön tovin hullunmoisissa alepäiväjonoissa Iso-Roban myymälässä.

Kotona kavensin mekkoa vyötärön kohdalta, minkä jälkeen helma ei harmikseni enää istunutkaan ja sivusaumoihin lantion kohdalle tuli kaksi ikävännäköistä laskosta. Koska helmaa oli vaikeaa ruveta vekkien takia kaventamaan, peitin laskokset yoyo-kiekolla näpertämilläni kukkasilla, jotka kiinnitin sivusaumoihin kavennuksien kohdalle yläkappaleiden ja helman saumakohtaan. Mekosta tuli täten oikein hieno, varsinkin kun sen kanssa käyttää lantiokukkasten kanssa samasta kankaasta tehtyä rintarossia pitseineen. Pidän erityisen paljon mekon pääntiestä ja sen nauhoista, jotka saa solmittua monella tavalla. Parhaiten mekko on mielestäni edukseen valkoisten pitsisukkahousujen ja valkoisten kenkien kanssa.





Olen tänä keväänä innostunut varsin kovasti kellohameista. Ne ovat kauniita ja kaiken lisäksi nopeita ja käteviä ommella varsinkin, jos vyötärölle venyttää sutjakasti resorin. Matkalla Odd Day -tapahtumaan viime lauantaina poikkesin sattumalta IvanaHelsingin putiikissa Uudenmaankadulla, jossa oli Design Districtin Odd Week -viikon ajan kaikki kuviolliset kankaat vain 15€/m. Ostin puolitoista metriä tuota kuvissa näkyvää valkoista trikoota (joka on muuten hirveän vahvan tuntuista ja painavaa ja siksi varmasti myös kestävää) ja saman verran punaista maatuskatrikoota, jonka sain ilokseni vieläpä metrin hinnalla pienen painovirheen takia.

Maatuskakankaan säästän loppukesäksi, jolloin ompelenen siitä mekon syksyksi. Valkoisesta ompelin sen sijaan heti seuraavana päivänä sunnuntaina itselleni kellohameen, joka istuu ja laskeutuu painavan materiaalin takia ihmeen hyvin. Tein ylijäämätilkuista vielä rintarossinkin, joka sopii hamoisen kanssa oikein hyvin ja tekee asukokonaisuudesta pirteämmän - pelkkä valkoinen tai musta paita ilman mitään koristeita on ainakin minun makuuni hieman tylsä. Ompelin samaisena iltana vielä pikkusiskollenikin uuden kellohameen oranssista kankaasta, jossa kissat soittavat kontrabassoa ja sähkökitaraa - siskon lempikangas tätä nykyä, kuulemma.

4 kommenttia:

Herttainen kirjoitti...

Ihanaa, kiitos ilouutisesta :):):) Paitsi että heti täällä kateellisena katselen mitä kangaslöytöjä taas olis ollut mahdollista tehdä kun olen pois... Nappaahan mullekin jotain mukaan seuraavalla kerralla ;)

Ja noi rintakorut vain on niin hienoja, mahtavaa jos joku ottaisi niitä myyntiinkin!

Lauranna kirjoitti...

Herttainen:

Pitäisi varmaan napata! Nyt sain kuitenkin itse viimeiset metrit kankaista - alennusmyynti oli ollut koko viikon, ja satuin paikalle vasta viimeisinä tunteina. Mutta näitä on alkanut olla aika usein itse asiassa, ja uskon kyllä, että ehdit tehdä omat löytösi Suomeen palattuasi, jos vain satut oikeaan aikaan paikalle.

Yksi putiikki olisi ehkä ottamassa rosseja myyntiin - pitää lähettää sinne vielä valokuvia tekemisistäni, niin päättävät sitten.

Tiukunen kirjoitti...

Mielenkiintoista blogituttavuutta kurkistelemassa. :) Loistavia kangaslöytöjä olet tehnyt!

Inkku kirjoitti...

:)

Mä tykkään siitä IvanaHelsingin naisenpääkankaasta ja varsinkin siitä hameesta mikä sul oli eilen.
Valkonen paita sopii sen kaa tosi hyvin!
onko sulla sitä rintarossia missä se pappa repeää istuessaan sen mummon vieres?
pistä se joku päivä.
kohta piknikille! :)