Ja näin Laura aloittaa

Hei ja tervetuloa! Perustin tämän blogin, koska haluan jakaa ompeluideoitani ja second hand -löytöjäni lukijoille, jotta he inspiroituisivat etsimään entistä enemmän persoonallisuuteensa sopivaa ja omannäköistään pukeutumistyyliä. Uskon, että vaatetus kertoo ihmisestä paljon, minkä takia on tärkeää löytää tasapainoinen suhde omaan pukeutumiseensa ja löytää omanlainen tyylinsä riippumatta siitä, onko tyyli muodin tai valtavirran pukeutumistrendien kanssa linjassa. Tämän ei ole tarkoitus olla muotiblogi, joskaan en myöskään kiellä, etteivätkö trendit vaikuttaisi minunkin pukeutumisvalintoihini ainakin jonkin verran.

Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut vaatteista, kankaista ja pukeutumisesta. Muotia en ole sen sijaan seurannut kovinkaan ahkerasti – en ole esimerkiksi koskaan tilannut muotilehtiä tai juossut uutuuksien perässä ala-asteaikojen paksupohjaisia kenkiä, tikkitakkeja ja raitaverkkareita lukuun ottamatta. Kiinnostus vaatetukseen on ainakin osittain varmasti myös perinnöllistä: äitini on tekstiilityön lehtori ja muutenkin varsin innokas käsityöihminen. Lapsena oli luonnollista, että sain usein vaatteeni suoraan ompelukoneen paininjalan alta sen sijaan, että olisimme ostaneet ne kaupasta. Saumurin ja ompelukoneen hurina ja puikkojen kilinä kuuluvat lapsuuteni äänimaailmaan, joten lienee varsin ymmärrettävää, että olen kiinnostunut tekstiileistä ja vaatetuksesta edelleen, vaikka olen asunut omillani jo useamman vuoden. Arvostan äitiäni suuresti siinä, että hän töidensä jälkeen jaksoi kärsivällisesti paitsi ommella minulle myös ohjata ja opettaa minua kotona ompelemaan silloinkin, kun oma kärsivällisyyteni on loppunut varsin lyhyeen ja tursimukset ovat lentäneet nurkkaan: ”Vihaan näitä muotokaitaleita! Haluun tän huomiseks valmiiks, miks ei vois vain päärmätä?” Tarvitsen edelleen ajoittain äidin apua sekä saumuriaan.

Olen ommellut harrastuksekseni teinivuosista alkaen, mutta vasta viime syksynä innostuin vaatteiden tekemisestä kunnolla. Uskon, että muutos johtui siitä, että jätin monia aikaa vieneitä harrastuksia vähemmälle tai kokonaan, sekä siitä, että opin nauttimaan myös itse vaatteiden tekemisestä enkä vain lopputuloksesta. Ennen hutaisin saumat ja päärmeet jokseenkin summanmutikassa ja sinnepäin, kun oli pakko saada jotain uutta päällepantavaa seuraavaksi koulupäiväksi; nykyään en hätäile niin paljon ja haluan huolellista jälkeä. Nopean valmistumisen sijaan minulle on tärkeää, että vaatteet istuvat ja että alavarat sun muut eivät röpsötä huolimattoman viimeistelyn takia. Olen alkanut nauttia ompelusta entistä enemmän sen jälkeen, kun katkaisin Internet-yhteyden kotonani, jotta minulle jäisi enemmän aikaa muihin vapaa-ajan tekemisiin. Olen hieman yllätyksekseni huomannut käyttäväni käsitöihin lähes kaiken sen ajan, jonka ennen lorvailin netissä. Aivan viime viikkoina olen myös huomannut istahtavani ompelukoneen ääreen aina, kun olen kaivannut lepoa ja halunnut rentoutua – en olisi pystynyt siihen vielä vuosi sitten. Asenteen muuttumisen seurauksena vaatteita on alkanut valmistua aiempaa enemmän ja nopeammin, enkä ole ommellut enää vain itselleni vaan myös esimerkiksi päiväkoti-ikäiselle pikkusiskolleni, joka rakastaa prinsessavaatteita ja kellohameita. Kesällä olen luvannut tehdä jotain myös muutamille ystävilleni.

En tee juurikaan muita käsitöitä ompelun lisäksi. Kutomista ja virkkausta en harrasta ollenkaan, mutta kankaita painan ajoittain, joskin melko harvakseltaan. Ompelen paitsi vaatteita myös pieniä asusteita tilkuista, esimerkiksi isoja ja varsin pitsipitoisia rintarosseja, joita kadulla vastaantulevat ja kaverinikin katsovat usein ihmeissään ja joita saattaa jossain vaiheessa löytyä jostain putiikista myös myytävänä. Rakastan lisäksi askartelua, esimerkiksi tulitikkuaskien koristelua, sekä silityshelmikorujen ja erilaisten helminauhojen ja rintakorujen väkertämistä iltapuhteina omaan käyttöön ja ystäville lahjaksi.

Arvostan laadukkaita ja kestäviä vaatteita sekä luonnonkuituja (polyakryylia en vaatekaappiini päästä). Pukeutumisessani suosin selkeitä linjoja ja värejä sekä isoja kuvioita. Valitsen asuuni yleensä kaksi tai kolme väriä, joista ainakin yhtä on löydyttävä kaikista vaatteista ja asusteista. Monet ovat kuvailleet tyyliäni paitsi värikkääksi myös retrahtavaksi ja pirteäksi. Rakastan hameita, enkä käytä lainkaan housuja lukuunottamatta mustia pillifarkkuja, joita käytän mekkojen ja tunikoiden alla. Mustaa ja valkoista käytän värejä tasapainottamaan. Lempivärejäni ovat vihreän eri sävyt, poltettu oranssi, sinapinkeltainen, petroolinsininen ja mintunvihreä. Tänä keväänä olen pukeutunut jonkin verran myös pinkkiin ja kirkkaanoranssiin. Marimekkoa käytän kyllästymiseen asti, ja käyn jokseenkin säännöllisesti Herttoniemen tehtaanmyymälässä hamstraamassa sekundakangaspaloja ompeluksiini. Pidän paitsi Maija Isolan myös Erja Hirven, Fujiwo Ishimoton ja Maija Louekarin kuoseista. Kaikkien tuntemia Tasaraita-paitoja ja Unikkoa en suosi, kuten en myöskään perusmallisia olkalaukkuja, joita käytän vain harvoin. Marimekon lisäksi Nansolla ja IvanaHelsingillä on valloittavia kuoseja ja malleja, ja kankaat ovat lisäksi ihmeellisen hyvälaatuisia, nukkaantumattomia ja kestäviä. Painan jonkin verran kankaita myös itse. Suomalaisista muotisuunnittelijoista pidän paitsi Paola Suhosesta myös muun muassa Annika Rintalasta ja Antti Asplundista, jonka vaatteisiin tutustuin ystäväni työharjoittelun kautta.

Vaikka ompelen nykyään jo melko suuren osan vaatteistani, en tee itse kaikkea – käyn säännöllisesti myös second hand -ostoksilla erinäisissä liikkeissä, Kierrätyskeskuksessa, kirpputoreilla sekä tietenkin UFF:n tasarahapäivillä. Trikoopaidat ja housut (l. mustat tiukat farkut) sekä sukkahousut ja legginsit ostan useimmiten arkisesti H&M:stä, Lindexiltä ja Gina Tricotista, joskin niissäkin olen melko tarkka ja ronkeli – en osta esimerkiksi trikoopaitoja, joissa ei ole vähintään 5% elastaania. Kengistä en käytä muita kuin nahkaisia ja useimmiten mustia.

Pidän paitsi ompelukoneen surinasta myös sanomalehden ja kirjojen sivujen kahinasta, Yann Tiersenin sointukuvioiden hyppelehdinnästä, Tori Amosin pianonsoiton soljunnasta, antikvariaattien äänettömyydestä, Taizé-laulujen harmonioista, Jumalan rakkaudenkuiskauksista, Supersampler-kameran kahden sekunnin surinasta, ystävien koko huoneen täyttävästä naurusta, pikkusiskon innonhihkunasta, imurin hurinasta, hiljaisuudesta, joka saapuu, kun ottaa toista kädestä, tiskialtaan pohjan paukahduksesta, kun sinne kaataa kiehuvaa vettä.

Blogiani aion päivittää ainakin kesän ajan elokuun loppuun asti – voi olla, että jätän tämän vain hetkelliseksi projektiksi, sillä syksyllä alkavat kesätöiden jälkeen taas opiskelu- sun muut kiireet. Merkintöjen uskon koostuvan lähinnä valokuvista ompelemistani vaatteista ja asusteista sekä second hand -ostoksista ja muistakin löydöistä, mutta on varsin mahdollista, että kirjoitan tänne myös ajatuksia ja kommentteja pukeutumisesta, materiaaleista ja vaatteista sekä mielestäni tyylikkäistä ihmisistä. Valokuvissa en aio peittää kuvankäsittelyohjelmalla kasvojani, mutta en aio toisaalta kertoa itsestäni mitään henkilökohtaista tämän enempää – jotka tietävät toisen blogini osoitteen, lukekoot sitä.