keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Tove-pöllö esittäytyy



Olin ostanut jo noin vuosi sitten Marimekon tehtaanmyymälästä Herttoniemestä kangasta Maija Louekarin Kuiskaaja-kuosilla, mutta sain ommeltua siitä mekon vasta viime viikolla. Halusin helmaan jäävän oranssia, minkä takia mekosta tuli aluksi liian pitkä. Äidin vinkistä viisastuneena päädyin lopulta pussittamaan helman lyhyemmäksi ompelemalla molemmille sivuille kuminauhat. Sivusaumoja helmassa ei ole vaan pelkästään yksi sauma takana. Ompelin helman ja yläkaarrokkeen erikseen, ja kaarrokkeeseen tein nappikiinnityksen vetoketjun sijaan. Kaarroke oli hirveän vaikea saada istumaan hyvin varsinkin, kun tein sen kokonaan vuorilliseksi - en olisi varmasti selvinnyt ilman äidin apua. En silittänyt mekkoa kunnolla valokuvia varten, joten yläosa ei näytä istuvan kuvissakaan rintojen kohdalta oikein kunnolla.

Olen mekossa erityisen tyytyväinen siihen, että sain kuosin isot kuvat sopiville paikoille niin, että esimerkiksi iso musta pallo ei tullut takapuolen kohdalle. Mekko istuu myös hyvin ja tuntuu mukavalta päällä, eikä helma nouse liian ylös kävellessäkään, koska kuminauha on sivuilla eikä helmapäärmeessä. Lopulta saimme äidin kanssa kaarrokkeenkin istumaan hyvin. Helman yläreunassa on kuusi laskosta, jotka tuovat nekin lisää istuvuutta.

Hauska pöllö jäi leikkausvaiheessa mekon ulkopuolelle, joten päätin kiinnittää sen erikseen oikeaan olkaimeen. Pöllö sai tukevuutta ja vahvuutta kaksinkertaisesta liimakankaasta, ja olkaimeen ompelin sen käsin. Kiinnitin vielä rivin violetteja nappeja pöllön alareunaan - samanvärisiä nappeja on myös yläkaarrokkeen sivusaumassa kiinnitysnappeina. Viisivuotias pikkusiskoni antoi pöllölle nimeksi Tove. (Nimenannon jälkeen minulle on muodostunut jonkinlainen tunneside Toveen - olen huomannut muun muassa puhelevani pöllölle ja silitteleväni sitä. Hellyyden puutetta, kenties.) Toven ilme on mielenkiintoinen: se näyttää toisaalta siltä, että se iskee silmää, ja toisaalta se näyttää taas itkevän. Jos Toven tulkitsee itkevän, voi violettien rihmojen pöllön alla ajatella olevan kyynelvirtoja.

4 kommenttia:

Herttainen kirjoitti...

Hui, mä jo säikähdin että mihin ehdit kadota, mutta onneksi profiilisi kautta löysin tähän uuteen osoitteeseen :)

Tove-pöllö on kerrassaan mainio! Ja toi mekko on todella ihana ja äidiltäsi mahtava idea pussittaa helmaa. Jotenkin kivan graafinen ja uskaliasta tehdä vaate noin "isoista" kuvioista, kun yleensä kaikki printti on aina sellaista usien toistuvaa. Mutta näyttää todella hyvältä ja mahtavaa kun sait oranssitkin osat näkymään! :)

Mitu kirjoitti...

Tove on aivan mahtava! Suloinen otus :) Sait tehtyä tosi hienon mekon, itseltäni ei olisi onnistunut noiden kuminauhojen yms. kanssa väkertely :)

Anonyymi kirjoitti...

no ihan hirveen hieno mekko laura!!!!!!

siis niinkuin oikeasti maailman makein.

ootte kyl niin taitavii äitinne kanssa että voi että!

t. ellu

zipper kirjoitti...

oi miten ihana mekko! tuo pöllön pää kruunaa kaiken. todella suloinen :)
ootko muuten leikannut kaavat päästäsi vai jostain lehdestä? Tykkään itsekkin paljon ommella, mutta oon kai niin "kaavoihin kangistunut" ettei ilman kaavoja mitään tule :D